Eilen järjestettiin miehen kannsa juhlat jonne oli kutsuttu lähipiiri ja ystäviä.
Mukana myös kummityttö ja kavereiden pieni lapsi.
Tulematta jäi pariskunta joilla on ihan pieni vauva.
Varsinaiset vauvakestit siis.

Välillä tuntuu että ois kiva viettää kestejä ilman että joutuu omassa kotonaan pelätä lapsien tuhoavan sisustusta tms. Meillä kun ei ole lapsia niin emme ole mitenkään "tuunanneet" kotiamme lapsiturvalliseksi. Eikä meillä tietenkään ole mitään leluja. Tottakai tää on puolustusreaktiota, siitä kun niin kovin toivoisi että itse olisi samassa tilanteessa, huolehtimassa ja katsomassa pienen tärkeän ihmisen perään.
Vähitellen tuntuu että pystyy edes jotenkuten leikkimään noiden ystävien lapsien kanssa, ilman että tulee surulliseksi.
Kummilapsi alkaa myös olla siinä iässä että sen kanssa voi jotain puuhastellakkin.

Ystävät tietävät hyvin meidän vauva-haaveista ja sekin tekee tilanteesta entistä kipeemmän. Eivät enään viitsi kysellä mitään ja juodusta alkoholimäärästä saavat päätellä ettei ole mitään uutisia sillä saralla.

Itse tuntuu että on tullut vainoharhaiseksi raskausuutisten pelossa. Tarkkailen kaikkien naisten alkoholinjuontia, menikö se lasi tyhjäksi? kuka on autolla? onko maha vähän pömpöllään?
Eilen ainakin tuorejuustokakku maistui kaikille joten siitäkin voinee jotain päätellä...