Eilen testasin heti aamusta, negaahan se näytti... vähän kyllä arvasinkin, ja tänään sitten alkoi vuoto.
Noh, sinänsä hyvä että PMS oireet väistyy ja on taas \"normaali olo\".

Eilen sain soitettua Siskolle pitkästä aikaa.
Puhelussa en saanut MITÄÄN sanottua tilanteesta, puhuttiin vaan niitä näitä... Jäi ikävä olo ja laitoin perään tekstarin. Pahoittelin kun en ollut soitellut ja kuinka vaikea on puhua... Tuntui että joku pato aukesi. Vaihdettiin tekstareita loppuilta ja ilmeni että Siskollakin oli ollut vaikeaa. Oli kärsinyt jonkinlaisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Enkä mä ollut tienny mitään!!!
Tuntui tosi itsekkäältä kun olen vain voivotellu itse omien ongelmieni kanssa! Olisin todella halunut olla tukena Siskolle! Toki ehkä silloin syksyllä, vauvan syntymän jälkeen olisi tuntunut pahalta kuunnella kun niillähän piti olla kaikki niin hyvin...

Niin sitä pieni ihminen oppii... että pitäisi USKALTAA kertoa läheisille ilot ja surut, elää heidän kanssaan YHDESSÄ tätä elämää. Ei saa surra yksin!

Tuli tosi paljon parempi olo, ja tuntuu että jaksan taas olla positiivisempi kun olen saanut tämän \"lukon\" avattua!!:)

Aurinkoista viikonloppua! :)