Eilen mies vei näytteen klinikalle. Se jännittää aika paljon niitä tuloksia, sanoi että koko elämän suunta voi vaihtua tai tuntua erilaiselta jos tulos on huono. Itse huomasin ajatelleeni kokoajan että vika on tietysti minussa, kun kierto on sitä mitä se on. Nyt rupesi itseänkin jännittämään nuo tulokset ja lääkärissäkäynti! Mitä jos tulos onkin huono? Jos emme voikkaan koskaan saada biologisia lapsia?

Toisaalta tajusin että toi oli miehen osuus! Se oli kaikki mitä mieheltä fyysisesti vaaditaan, oli edessä sitten mitkä hoidot tahansa. Mitä kaikkea mulla voikaan olla edessä.... toki yhdessä mennään ja koetaan mutta neulakammoisena (kyllä vaan...) pelkään kaikkia niitä toimenpiteitä mitä voi olla edessä.

Ajatukset nyt jo 14.3.!!! Toissaalta on helpottavaa tietää missä mennään, toisaalta se voi tosiaan määrätä meidän seuraavien vuosien kohtalon.