Viime viikko oli jotenkin todella vaikea. Pienestäkin vastoinkäymisestä  tulee pala kurkkuun ja kyyneleet silmiin ja muutenkin vain ärsyttää KAIKKI....On ollut poikkeuksellisen synkkää ja itkuista, en ole ollenkaan ollut oma itseni.... ei saa mitään aikaseksi, mikään ei kiinnosta, ei jaksa tehdä MITÄÄN!!!

Todellinen tyhjän sylin syndrooma... Se tuntuu palana kurkussa, fyysinenä kipuna sydämessä, rinnoissa ja alavatsalla, sekoittuen kuukautiskipuihin ja muistutukseen epäonnistumisesta...

Näen työssäni päivittäin viimeisillään raskaana olevia äitejä, syntyviä lapsia ja vastasyntyneitä, tuoreita äitejä ja isejä...ja JOKA KERTA tulee kyyneleet silmiin kun näen sen onnellisuuden, ja koen ÄÄRETTÖMÄN kovaa kaipuuta...miksen minä saa kokea raskautta, synnytystä, äidiksi tulemisen onnea...kuvittelen meidät kullan kanssa siihen tilanteeseen, kuinka ylpeänä kantaisin masuani raskauden aikana, kuinka aivan tuore, maailman täydellisin, MEIDÄN vauva syntyisi maailmaan, kuinka PALJON sitä rakastaisin ja hellisin, kuinka YLPEÄ ja IHANA isä kullastani tulisi, kuinka hoitaisin vauvaa kotona, kävisin kävelyillä...jne jne.........Haluaisin kaksi tai kolme lasta, kaksi ainakin nyt heti "peräkkäin", kolmas ehkä sitten vähän myöhemmin.
Ja imetys...kuinka olen aina jotenkin hävennyt rintojani ja kummastellut mitä ihmeelistä miehet niissä näkevät... En ole nähnyt niitä lainkaan eroottisena, vaan aina ajatellut niiden olevan hyödylliset, mukana kannettavat kapistukset imetystä ja vauvan ravintoa varten. Muutoin ne ovat vain  hyödyttömät, yleensä vain tiellä olevat, hartiakipuja aiheuttavat, pukeutumista vaikeuttavat, painavat ulokkeet rintakehälläni. Olen usein kuvitellut miltä imetys mahtaa tuntua, ja haaveillut kuinka se tärkeä, pieni ihminen vihdon tekisi minusta äidin ja antaisi merkityksen rintojeni olemassaololle.

Totesin juuri miehelle että ei ehditä enää saada tänä vuonna lasta... se ei ollut edes ajatellut asiaa noin. Tuntuu että haluaisin sulkeutua koko ulkomaailmalta, rypeä itsesäälissä ja surra. En jaksa tsempata töissä, ystäväpiirissä... Tuntuu että koko lapsettomuus asia alkaa nyt vasta kunnolla iskemään tajuntaan, kai tätä voisi jo kutsua lapsettomuuskriisiksi... Täytyisi vaan antaa itselle aikaa surra ja käsittellä tätä asiaa, voisko sitä varten saada lomaa...

Stressasin kovasti saanko sovittua SSG tutkimuksen ensi viikolle. Pääsiäisen takia KAIKKI sopivat ajat klinikalla olivat täynnä ja ehdin jo hätääntyä että jää ensi kiertoon.... onneksi  sain töissä järjestymään "hammaslääkärissä" käynnin. Ensi keskiviikkona menen tutkimukseen!
Se oli viikon ainoa iloinen uutinen! Ehkä sen jälkeen tuntuu taas paremmalta, kun tietää seuraavat suunnitelmat. Oon aika varma että munatorvet ei ole auki (sellanen asia jota olen mietiskellyt jo vuosia), mutta toisaalta, sitten alkaisi IVF hoito....