Uusi työpaikkani on todella nais-valtainen, ja näköjään omista lapsista puhutaan paljon kahvipöydässä.
Nimeni jälkeen tavallisin kysymys mihin oon joutunu vastaamaan on tämä lapsi-asia.
Mut ikäänkun määritellään tiettyy lokeroon kun olen lapseton. Olen keskusteluissa ulkopuolinen, myhäilen vaan ja yritän olla näyttämättä omaa kurjaa oloani.
Utelut ei aina ole niin hienovaraisia... "ai et oo vielä hankkinu lapsia? no, sun täytyy sitten seuraavaksi ruveta niitä tekemään!" Tuntuu etten haluaisi paljastaa elellääkään tätä tilannetta, yritän vastata kyselyihin hymy kasvoilla, että "ei tässä nyt vielä...",vaikka kuinka tuntuu pahalta.
Täytyy vaan ulkoistaa itsensä siitä tilanteesta ja omasta pahasta olosta.

Onneksi uudet työkaverit on todella mukavia, ja alku totuttelun jälkeen tulen varmasti viihtymään!