Niin ne vuodot vaan tuli, viikko etuajassa. En kyllä tajua, kierto taitaa sittenkin olla ihan sekasin...

Sunnuntai meni vollotellessa ja rypiessä, ei ollut voimia edes tietskaria avata.
Nyt onneksi vähitellen on alkaa pahin pettymys olla nielty, ja ehkä... kohta....jaksaa katsoa taas eteenpäin.

Kaikista ikävimmältä tuntuu se, miten koko asia alkaa ottaa itsetunnolle! En ole enää ollenkaan oma itseni, en jaksa mennä jumppaan, tuntuu etten jaksa töissä tsempata, ei jaksa olla yhteydessä ystäviin, perun menoja erilaisilla tekosyillä kun tuntuu ettei jaksa eikä huvita. Ei ole olenkaan mun kaltaista!!!

Tässähän pikkuhiljaa erkaantuu muusta elämästä! Ja miten voin olla niin "typerä" että annan tällasen asian pilata koko elämäni!?!? Enkö tosiaan enää osaa nauttia tavallisista asioista, kevään tulosta, liikunnasta, ystävistä?? Luin just yhden artikkelin siitä, kuinka keskenmenon kokeneilla on jopa vuoden ajan lisääntynyt riski masennukseen, joten kai lapsettomuuskin sellaista voi aiheuttaa?

Kiitoksia myötätunnosta ja kommenteista, täältä pohjalta tämä pienikin vähitellen ponnistaa...