Kiitoksia haleista ja lohdutuksista, ne lämmittävät ja auttavat eteenpäin!

Tilanne on yllättävän hyvä. Vältyin siltä totaaliromahdukselta joka yleensä tulee kp1-2.
Jotenkin tähän vaan turtuu. Ehkä se on suojamekanismi, ettei jokakerta hajoaisi aivan niin pieniksi palasiksi. Toisessa laidassa on sitten alistuminen, kyynistyminen ja katkeroituminen tähän tilanteeseen, jota vastaan yritän kynsin hampain taistella.

Pahimmalta tuntuu se kun periaatteessa mahdollisuus raskautua pitäisi olla ihan hyvä. Eli mitään suurta estettä tai vikaa ei ole löytynyt, ja toiveet on yhä korkealla ettei tarvitsisi aloittaa hoitoja. Mutta silti mitään ei tapahdu, en ole edes yhtään raskaana...:)

Ovulaatiokin tapahtuu nykyään suht säännöllisesti ja ajoitusten pitäisi osua nappiin.
Nyt yritystä ja toivetta takana lähes 2 vuotta. Toisaalta, joidenkin mukaan sekin on ihan "normaalin rajoisssa" oleva yritysaika.

Lähetän hiljaisen, mutta vahvan toiveeni sille, joka näistä asioista nyt yleensäkin pättää...voi kun saisimme kokea sen pienen ihmeen,  uusi elämän alku alkaisi kasvaa mahassani, ja saisimme vauvan, lapsen perheeseemme, jota vaalisimme ja rakastaisimme niinkuin vain ikinä osaamme!!!

Mutta nyt...
Ei tässä muu auta kun mennä tulta päin! Olen nyt virallisesti liittynyt Raskaana Rapuaikaan- Projektiin, ja merrat koen seuraavan kerran heinäkuun lopussa, jos nti O ilmestyy ajallaan.