Juuri palattiin virkistävältä lomalta, aktiivista lomailua lämmössä kavereiden kanssa, ihanaa!

Ovis bongattiin juuri onneksi ennen lähtöä, joten ei tarvinnut lomalla häiritä naapurihuoneita petipuuhien äänillä...:)  T'änään on ollut aikalailla jo menkkamaista juilimista alavatsalla, ja vähän jo rusehtavaa vuotoa...tuntuu että täti on jo aivan ovella, vaikkei oviksesta ole kun viikko. Toivotaan ettei se nyt ihan vielä... tai jättäisipä kerrankin tulematta!!!

Kiitoksia Monalinalle ja Annalle kommenteista!
Monalina: meillä on myös niin että mies on se "jalat maassa", ja uskon että lapsettomuussuru on hänellä vähän erilaista, enkä ehkä siksi tunnista sitä. Se saattaa esiintyä vaan pieninä vivahteina, asenteina, ilmeinä. Kun taas itse elää jokaisen kierron mukana vuoristorataa, ja aina välillä puretaan kaikki ulos itkun ja epätoivon kera. Ehkä sitä voisi oppia tulkitsemaan ja keskustelemaan enemmän myös näistä tunteista miehen kanssa.  Ja nyt pidetään teille hurjasti peukkuja!!!!

Anna: En ole mitenkään ammattini puolesta hoitoja vastaan, enkä tiedä että olisi osoitettu että hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneilla lapsilla olisi mitään erityisiä ongelmia. Mulla kyse on vaan ajasta, en oikein millään pysty lähteä kesken päivän lääkäriin/ultraan/inssiin, varsinkin kun just vaihdoin työpaikkaa.  Toivon teille myös kovasti voimia ja tsemppiä, ja sitä plussaa!