Eilinen mentiin todella matalalentoa, syväluotausta, pohjasukellusta...
Itkeskelin koko päivän ja maalailin piruja seinille....sulkeuduin maailmalta ja vietin oikeen kunnon lapsettomuussurupäivän! Makasin sohvalla, katoin telkkaria, söin ja itkin.
Itkin elämän epäreiluutta, raskaudettomuutta, lapsettomuutta, tyhjää syliä, työhuoneeksi sisustettua lastenhuonetta, tulevia kuukausia ja vuotta ilman lasta, tapahtumia joissa olemme edelleen lapsettomia, tätä syksyä, joulua, talvea, kevättä....ilman lasta! Ilman raskautta.

Kuin kaupan päälle, alkoi eilen tiputtelu joka on tänään yltynyt. Ja menkkamainen jomottelu jatkuu.
Huomenna teen testin, sitten tää hoito oli tässä!

Soitin jo ajan klinikalle torstaiksi uuden hoitokierron suunnitteluun. Nyt on rauhallisempi mieli lähteä uuteen kiertoon, uuteen yritykseen, kun tietää mitä tulee tapahtumaan. Pistäminen ei ahdista, ja tuntuu ajatuksena jopa kivalta (oho), kun pääsee taas tekemään asian eteen jotain.
Katse suuntautuu jo kovasti IVF:ään, joka näillänäkymin työtilanteen takia alkaa  vuodenvaihteessa.  Meidän lääkäri oli sitä mieltä että tehdään 2 IUI:ta ja sitten siirrytään IVF:ään, koska simppojen pestutulos ei ollut kuitenkaan aivan optimaalinen.

Eli yksi välikierto tulee jokatapauksessa joulukuussa. Tiedän jo nyt että joulu tulee olemaan yhtä tuskaa!!! Kaikki se rauhoittuminen, kynttilät, läheiset...oikein HUUTAA että jotain tärkeää puuuttuu! Siihen kuvaan NIIN kuuluisi lämmin tieto sisällä kasvavasta elämästä, pyöristyvä vatsa, tuhiseva vauva, pienet lapset....Oikeestaan haluaisin ohittaa koko pyhät, lähteä johonkin karkuun, lämpimään vaikka... Ei oo kylllä rahaa matkailla, täytyy yrittää hankkia vaikka päivystyksiä jouluksi.

Ei pitäis kiusata itseään tällasilla ajatuksilla....Nyt mennään vaan täysillä uutta kiertoa kohden!!!!!!