Viime sunnuntai aamuna herätessäni koin ajatuksen kirkkaana päässäni:

Mä haluan vauvan! Lapsen! Jota rakastaa niin että sydän pakahtuu....
Haluan kokea ne kaksi viivaa, sen kun kohtu kasvaa, pienet liikkeet sisälläni, odotusajan raukeuden, synnytyksen...oikean, tuhisevan vauvan sylissäni....

Ajatus oli ensikertaa määrätietoinen ja valoisa, tahdon ilmaisu. Ilman epävarmuuden tuottamaa tukahdutusta ja 2 vuoden lapsettomuuden aiheuttamaa arkuutta. Lisäksi koin suurta tyytyväisyyttä siitä, että olemme nyt hoidoissa, että oli todellakin oikea aika!!! Tuntuu hyvältä tietää, että teemme kaikkemme tämän haaveen toteuttamiseksi, ja että meitä autetaan siinä. Kaikki mahdollinen on nyt tehty, emme voi muuta kuin toivoa ja odottaa.

Sisälläni, epäilen ettemme onnistu inseminaatioilla, valmistaudun henkisesti vuodenvaihteeseen ja IVF:ään.  Silti toivo on vahva, ja pelkään että testipäivän pudotus on pitkä...

Vielä viikko...kohta alkaa jo jännittää!