Kiitoksia kyselyistä, Ano! Täällä ollaan, edelleen raskaana.

Oon meinannut kirjoittaa, mutta aina vaan siirtänyt tätä... Blogin avaaminen, kirjoittamisen miettiminen ja jopa muiden blogien lukeminen on jotenkin tuntunut ahdistavalta, aivankuin ne avaisivat lapsettomuuden haavoja yhä uudestaan... Vähitellen alan tiedostamaan, kuinka lapsettomuuden tuska ja muistot tulee aina säilymään minussa, varmasti koko loppuelämän, vaikka saisimmekin lapsia. Aina tulee jotain, joka muistuttaa siitä.

Ultrassa oli kaikki hyvin, mitään vuotoa ei ole tullut. Väsymystä ja pientä pahoinvointia lukuunottamatta oon voinut fyysisesti yllättävän hyvin!

Pääosin ajatukset on varovaisen toiveikkaita tän raskauden suhteen, tiedän kuitenkin että ollaan alkuvaiheessa, ja otan kiitollisena vastaan jokaisen päivän, jonka saan olla raskaana. Eka neuvola ja ultra on varattuna kesäkuun alkuun. Siihen saakka tuntuu parhaimmalta elää hiljaiseloa pävä kerrallaan, toivoen parasta, tekemättä vielä suuria suunnitelmia.

En vielä tiedä, jatkuuko blogini raskausblogina, ensisijaisesti tämä on ollut kuitenkin lapsettomuusblogi johon olen purkanut tunteitani vaikeina hetkinä. Kiitän suunntattomasti kaikkia lukijoita ja blogiystäviä kaikesta saamastani tuesta!!!! Ette voi tietääkkään miten suurta helpotusta olette tuoneet pitkän matkani varrelle!!!

Palaan tänne kirjoittamaan, kun alkaa tuntua siltä, viimeistään ultrakuulumisista.