Pitkästä aikaa uskaltaudun tänne kirjoittamaan. Lapsettomuuden taakka on puristanut sydäntäni kovasti, vaikka raskaus on edennyt onneksi normaalisti.

Lomaillessa olen jo rohjennut lukemaan muittenkin blogeja, tuntien vain pientä ahdistusta. Uskon nyt, kuten monet muutkin saman kokeneet, että lapsettomuus ei lähde minusta koskaan. Toisaalta tämä jatkuva huoli pikkuisen voinnista ei varmaan myöskään lopu koskaan, ei edes hänen täyttäessä 18v. ....

Vähitellen kuitenkin, kasvavan vatsakummun ja ihanan neuvolatädin rohkaisemina olemme jo varovaisesti luoneet katsetta syksyyn. Työjärjestelyitä kevennetty, katsottu allakasta äitiysloman alkua, ja uskallettu kurkistaa Joulukuulle... mahdollisen pikku nyytin saapumisaikaan. Mitään ei olla vielä uskallettu pienelle hankkia, ja synnytyksestäkin ollaan vaan vähän ohimennen vitsailtu. Tällä viikolla uskalsin jo laittaa niskapoimu-ultrasta (1kk sitten) saadun ultrakuvan jääkaapin oveen. Jospa tällaiset pienet asiat teksisivät tästä pikkaisen konkreettisemman.

Kovasti oon yrittänyt kuulostella jo liikkeitäkin, vaikka on varmasti liian aikaista. Ehkä kuitenkaan ei enää mene kuin muutama viikko, ja pikkuisen olemassaolo voi alkaa toden teolla konkretisoitumaan!

Edelleenkin päivittäin kuitenkin ihmettelen että olen todella raskaana. Että käyn äitiysneuvolassa ja mulla on oma äitiyskortti. Saan vierailla tavaratalon äitiysvaateosastolla,  vatsaa ei tarvitse vetää sisään vaan voi antaa sen pömpöttää ja pukeutua löysempiin vaatteisiin :). Autollaolo on sanomattakin selvää ja kuohuviinistä kieltäytyminen on ihan ok. Kyllä tästä vähitellen oppii jo työntämään huolet ja murheet sivummalle ja nauttimaan tästä olotilasta!

Oikein ihanaa ja leppoisaa kesää kaikille!!!!