Vuosi 2009 on ollut suurten tapahtumien aikaa!!! Koin ensimmäisen IVF:n, negan, PAS:in, plussan raskaustestissä, koko raskauden!!! Raskausaika sui niinkin hyvin että olinkin sitten raskaana ihan tappiin saakka, 15 päivää yliaikaakin! Siinä välissä täytin myös 30.

Mutta tärkeimpänä: minusta tuli äiti!!! ja miehestäni isä, meistä pieni perhe!!!!

Voi tätä onnea!!!! Ei sitä uskonut millään että vihdoin neiti saapui meille, ja kuinka paljon sitä voikaan tuota pientä nyyttiä rakastaa!!! Ja miten lohduttomalta tuntuu kun pieni itkee massuvaivoja, eikä niille voi mitään...:( Kyynelsilmin käytiin tänään ekalla vaunuttelulla, oli niin kaunista ulkona ja tuntui niin pakahduttavan onnelliselta työnnellä pientä, tyytyväisenä nukkuvaa neitiä vaunuissa!

Synnytykseen... Se lopulta käynnistettiin, sujui neidin syntymään saakka aivan mallikkaasti, puudutukset meni nappiin ja ponnistaakkaan ei tarvinnut kauaa. Neiti rääkäisi heti ja sai 9 pistettä!!! Aikamoinen jötkäle tosin oli, 4,5 kg!!!! Istukka ei irronnutkaan, ja nukutuksessa irroitettiin, vuosin lähes kaiken vereni, ja sain 5 pussia tilalle. Sen verran rankka oli äidille että toipumisessa meni hetki, maidonnousu hieman viivästyi, mutta onneksi juuri kotiinlähtöpäivänä sitten alkoi nousta! Sairaalassa saatiin perhehuone, ja Isä onneksi autteli heti vaipoissa ja maidonhörpytyksissä, kun olin itse niin väsynyt. Pieni oli saanutkin sitten jo viikossa syntymäpainon takaisin, ja pikkuhiljaa siirrytään arjen rutiineihin.

Tämän blotin tarina alkaa olla tässä!! Kiitän tuhannesti ja taas tuhannesti kaikkia tarinaamme seuranneita, tukenne on ollut korvaamaton!!!

Ja ennen kaikkea, toivon sydämeni pohjasta että jokainen lapsettomuuden tiellä kulkeva saisi kokea tämän suunnattoman onnen!!!!