Jep, nyt se on varmistunut. Mitä mä eniten pelkäsin.

Jännitti älyttömästi ultraan mennessä. Aika pian alussa todettiin ettei kohdusa ole 6+3 vastaavaa raskautta. Eli olen kyllä raskaana, mutta alkio on kiinnittynyt jonnekkin muualle kuin kohtuun.
HCG arvo ei ollut laskenut, ja katsotaan jos huomenna ei laske niin saan metotreksaattihoidon.
Joka tapauksessa, 2-3(-6) kk paussi hoitoihin tulossa...

Lisäksi ultrannut lääkäri kysyi heti että onko mulla endometrioosi. Olin aika äimänä, että mitä?
Ei ainakaan ole tiedossa? Sanoi että kun munasarjat on niin alhaalla kiinniikkeisen näköisenä että voisi olla endometrioosia. Se nyt tästä vielä puuttuisi...:( No, sehän selittäisi aika paljon tätä lapsettomuutta! Että IVF varmaan sitten seuraavaksi... täytyy ottaa yhteyttä sinne lapsettomuusklinikan lääkäriin kunhan selviää saanko ton lääkkeen vai hoituuko tää seurannalla.

Kokoajan on sellanen olo että koska saa itkeä, koska saisi pysähtyä ja päästää nää tunteet ulos... Joka päivä pitää vaan selviytyä arjesta, ei saa miettiä liikaa ettei romahda.
Täytyy jaksaa vielä tänään ja huomenna, viikonloppuna on pakko ottaa aikaa itselle ja käsitellä näitä asioita.

Yhden päivän ajan olin raskaana. Yhden päivän ajan kun vuoto viime torstaina oli välillä poissa, uskalsin uskoa tähän juttuun. Mieskin lähti ihan kympillä mukan ja innostui. Oli miettinyt koko päivän millaista on kun hänestä tulee isä. Ja ekaa kertaa pudotus tuli hänelle korkealta.
Ollaan viimepäivinä puhuttu paljon lapsettomuudesta, tulevaisuudesta ja tästä tilanteesta.
Yhdessä tästä selvitään...